Elämän kriisikohdassa on hyvä kokeilla jotain uutta. Päätin siis perustaa blogin, vuosien taukojen jälkeen. Kerron blogissani reilun kuukauden vanhasta avoerosta, jossa mies jätti minut yllättäen ilman mitään varoitusta. Olen kirjoittanut paljon asiaa ja painavaa tekstiä päiväkirjaan, mutta on kiva kirjoitella juttuja tänne netinkin puolelle, jossa vertaistukea on saatavilla. Virallisesti emme ole eronneet miehen kanssa, vaan mietintätauolla. Suureksi ongelmaksi asettuu miten voin ikinä antaa anteeksi ihmiselle joka hylkäsi ja jätti näin, varsinkin kun syy on hänessä: hän imi vaikeuteni itseensä ja sai pahan olon siitä. Mulla on ollut viime aikoina paljon vaikeuksia, osittain hankalista ihmissuhteista johtuvia. Olen antanut kavereideni käyttää minua silmittömästi hyväkseen, kokenut vittuilua työssäni jne. Nyt olen vaihtanut työtä, sekä ottanut etäisyyttä ystäviini. Olen aivan yksin, mutta kai mun pitää ite itseni tehdä onnelliseksi. En aio enää koskaan takertua toiseen ihmiseen niin, etten elä omaa elämääni vaan elän sitä jonkun muun kautta.

Olen siis etsimässä onnea arjen pienistä asioista sekä minusta on tullut muutamassa viikossa sopivasti itsekäs. Kukaan ei todellakaan käytä minua enää hyväksi ja muserra itsetuntoani.